HAASTATTELU: Puolijoukkueteltta ja kipinävuorot – erilainen treenikauden avaus

Talvi tekee vasta tuloaan, mutta kesälajinkaan pelaajat eivät jää vain odottelemaan seuraavaa sesonkia. Rauman Lukon naisten Superpesisjoukkue on koossa ja on aloittanut harjoittelun. Tällä kertaa startti oli taatusti erilainen ja varsin mieleenpainuva.

 

Vimpelistä palkintogaalan kautta Raumalle

Yksi joukkueen kanssa sopimuksen tehneistä ja näin ollen Raumalla paljon jo talven aikana viettävistä pelaajista on Seinäjoelta kotoisin oleva Mirka Rintamäki.

Viime kaudella 19-vuotias Rintamäki pelasi B-tyttöjen sarjaa Vimpelissä ja naisten Superpesistä Kauhavalle kuntaliitosten saattelemana muuttaneessa Ylihärmän Pesis-Junkkareissa, missä joukkueen virallinen nimi on nykyään YPJ Kauhava. Huippuotteet vakuuttivat raumalaiset ja Rintamäelle kirjoitettiin pelaajasopimus perinteisen päätösristeilyn lähtöselvitystiskillä laivaterminaalissa.

- Kausi meni todella hyvin kokonaisuudessaan. B-tytöissä ei ollut pelejä, joiden jälkeen olisin ollut todella tyytymätön ja Superissakin onnistuin läpi kauden varsinkin vaihtolyönneissä hyvin. Vaikka siellä oli huippujoukkueita ja loistavia etukenttäpelaajia vastassa, niin silti pääni kesti ja sain vaihdettua hyvin, Mirka Rintamäki kertasi päättynyttä kautta.

Päätösristeilyllä Pesäpalloliiton ja Superpesiksen gaalassa palkittiin kauden parhaat onnistujat. Palkinnoista yhden halutuimmista pokkasi Rintamäki. Hänet palkittiin tyttöjen Superpesiksen vuoden pelaajana. Rintamäelle huomionosoitus oli kovan harjoittelun ja korkealle asetettujen tavoitteiden palkinto.

- Tuntui todella mahtavalta olla B:n vuoden pelaaja. Olen haaveillutkin että tuollaisen palkinnon kun joskus saisi. Siihen olen pyrkinyt ja se on ollut yksi tavoitteistani, Rintamäki kertoi.

- Muutenkin todella onnistuneen kauden päätteeksi tuli mahtava fiilis, kun pääsi lopulta tavoitteeseen ja sai tämän palkinnon.

Treenikausi avattiin armeijatyylisellä ”boot campilla”

Harjoitukset Rauman Lukko aloitti hieman eri tavalla, kuin varsinkaan naisten Superpesiksessä on totuttu. Heti ensimmäinen leiritys oli sanan mukaisesti leiri, eikä mistään kevyimmästä päästä.

Ensimmäisenä päivänä joukkue lähti polkupyörien kanssa liikkeelle ja välietappi oli kolmenkymmenen kilometrin päässä, missä odotti puolijoukkueteltta pystyttäjiään.

- Aloitimme ”boot campin” kahden ja puolen tunnin pyöräilyllä ja heti perille päästyämme saimme aloittaa teltan pystyttämisen. Meille annettiin ohjeet, mutta minä hieman opastin porukkaa, kun olin Kuortaneella ennenkin ollut pystyttämässä samanlaista.

- Teltan pystytyksen jälkeen syötiin ja ryhmä jaettiin kahteen joukkueeseen. Meidät laitettiin pelaamaan jalkapalloa ja valmentajat olivat päättäneet, että voittajajoukkue joutuu pitämään kipinävuoroa yöllä, eivätkä olleet kertoneet meille mitään, Rintamäki listaa leirin ensimmäisen illan tapahtumia.

Jos valmentajilla oli omat salaisuutensa leirin ohjelman suhteen, niin keksivät pelaajatkin jotain mitä ei tarvinnut johdolle kertoa.

- No illalla me sitten päätettiin kuitenkin tyttöjen kanssa, että pidetään kaikki porukalla vuorotellen kipinävuoroa, eivätkä valmentajat tiedä tästä vieläkään mitään ennen tätä haastattelua, Rintamäki naureskeli.

Takuuvarma yhteishengen nostattaja

Seuraavana päivänä naisten etappi jatkui aamukahvien jälkeen edelleen pyöräillen. Edessä oli kahdenkymmenen kilometrin matka Hinnerjoelle, missä joukkue piti lounastauon. Taukopaikalla seuran mediatiimi oli järjestänyt pienen yllätyksen pelaajille.

Joukkueen johto oli kehottanut jokaista leirityksen alussa maalaamaan kunnon taistelumaalaukset noella ja hiilellä kasvoihin, eikä kertonut että toisella välietapilla pelaajia odotti valokuvaukset lähiviikkoina julkaistavia pelaajakortteja varten. Rintamäellekin tämä asia selvisi vasta haastattelun yhteydessä.

- Ai ne tulee pelaajakortteihin? No en tosiaan tiennyt että ne tulevat niihin enkä olisi kyllä uskonut.

- Kivaa kyllä, että on vähän erilaiset eikä ole ihan samanlaiset kuin aina kaikilla, Rintamäki tuumasi pienen hetken pohdittuaan tilannetta.

Tauon jälkeen polkupyörät saivat väistyä ja matkaa jatkettiin juosten. Viimeisellä etapilla tuli esiin ryhmän päättäväisyys ja taistelutahto.

- Siinä huomasi miten porukalla on taistelutahtoa. Sovittiin yhdessä, että juostaan tämä loppuun asti kaikki. Saatiin matkalla tsempattua toisiamme niin hyvin, ettei kukaan luovuttanut.

- Tällainen tapa aloittaa harjoituskausi oli todella hieno. En ollut ennen ollut vastaavan tapaisessa mukana. Olen aika luonnonläheinen ja henkilökohtaisesti tykkäsin siitä, että saatiin olla vähän läheisemmin joukkueen kanssa, kun nukuttiin yhdessä teltassa ja saatiin tehdä asioita porukalla, Rintamäki kehui.

- Yhteishengen kasvattamisen kannalta tällaiset erilaiset jutut ovat todella hienoja. Lukon viime kauden joukkueestakin paistanut joukkuehenki oli yksi syy miksi tulin Lukkoon. Viime kaudella huomasin, että tämä joukkue osaa taistella eikä luovuta.

Toiveina henkilökohtainen kehitys ja oma lempinimi

Mirka Rintamäen Raumalle muuton takana oli monia asioita, mutta yksi on varsin tuttu ja ymmärrettävä syy.

- Halusin lähteä muualle koska olen aina pelannut kotiseudullani. Halusin lähteä katsomaan vähän maailmaa ja samalla hakemaan eri tavalla uutta motivaatiota omaan tekemiseen, Rintamäki valaisi siirron taustoja.

- Lisäksi olin kuullut, että Raumalla pidetään hyvää huolta pelaajista. Nyt toista viikonloppua paikkakunnalla viettävänä voin sanoa, että odotukset ovat kyllä täyttyneet. Minut on otettu todella hyvin sisälle joukkueeseen ja porukka on ollut juuri sellaista kuin odotinkin.

Pelaajan tulo joukkueeseen antoi pelikavereille yhden ylimääräisen tehtävän, sillä hänellä ei ole koskaan ollut lempinimeä.

- Ei minulla ole koskaan ollut mitään lempinimeä, mutta tytöt lupasivat keksiä nyt minulle sellaisen, Rintamäki päätti naureskellen.

Matti Airola, Fera ry

Rauman Lukon kauden 2013 pelaajakortit julkaistaan torstaina 15. marraskuuta - tarkkaile sivustoa!