Mika Takalahti: "Liitossa saisi kilpailun johtoryhmä herätä tähän touhuun"

Tyttöjen Superpesisottelu Hämeenkyrössä päättyy jaksolukemiin 0-37 ja 1-22. Voittaneen joukkueen Feran pelinjohtaja Mika Takalahti on kaikkea muuta kuin iloinen. Lue Takalahden kolumnista sarjajärjestelmästä, joka ei palvele ketään.

- Kyllä tästä sarjajärjestelmästä täytyy puhua. Tasoero on aivan valtava lohkojen sisällä. Ei ole mitään järkeä pelata monta kertaa tämän tasoeron pelejä.

- Liitossa saisi kilpailun johtoryhmä herätä tähän touhuun, Mika Takalahti naulaa.
 

 

KOLUMNI: Kahden kuukauden sarja ei palvele ketään

Julkaistu: 2.10.2013. Kirjoittaja: Mika Takalahti
 

Tulin syksyllä 2010 Feran juniorivalmennuspäälliköksi ja sain muutaman tärkeän tehtävän. Näitä oli muiden muassa nuorten pelaajien kehittäminen Superpesistasolle, juniorivalmentajien ja toiminnan yhteen saaminen, lukkarivalmennuksen aloittaminen sekä niin sanotun akatemiatoiminnan aloittaminen. Katsellaanpa hieman taaksepäin miten nämä tavoitteet ovat täyttyneet.

Juniorivalmentajat samaan pöytään

Suuri myllerrys tehtiin juniorijoukkueiden toimintaan. Siihen asti toiminta ei ollut ylhäältä päin johdettua, joten jokainen joukkue toimi omana yksikkönään. Tällöin myös toiminnan laatu oli kiinni valmentajasta. Yhteistyötä ei myöskään tehty yli joukkuerajojen, vaan enemmänkin oman seuran joukkueet nähtiin jopa suurimpina vihollisina.

Aloimme järjestää valmentajille yhteisiä koulutuksia, viikottaisia harjoituksia ja myös tärkeitä illanviettotapahtumia, jotta jokainen oppisi tuntemaan toisiakin valmentajia. Tätä kautta yhteistyö on alkanut toimia ja nykyään jokainen seuramme valmentaja tuntee ja tietää muiden joukkueiden valmentajat. Seurassa ollaan myös valmiita auttamaan toisia joukkueita ja yhdistämään joukkueita eri sarjoihin sekä leireille. En usko, että missään pesisseurassa on tällaista yhteisöllisyyttä mitä Ferassa on valmentajien kesken tällä hetkellä!

Otimme joukkueiden nimistä myös ikäluokkamerkinnät pois, koska joukkueiden koostumukset muuttuvat vuosittain ja näin ollen halutaan puhua vain feralaisista. Nykyään joukkueista puhutaan nimityksillä kuten E1, E2, F1, F2 ja niin edelleen. Vuosittain joukkue hyppää yhden askeleen eteenpäin. Nuorisopuolella olemme korostaneet kilpaillullisuutta, joten yhdistämme vuosittain D-tytöt yhdeksi ryhmäksi ja C-tytöt yhdeksi ryhmäksi. Näin ollen jokainen pelaaja pääsee pelaamaan oman tasoisia pelejä ja Feran joukkueet pystyvät kilpailemaan vuosittain sarjojensa kärjessä. Kolmen kauden aikana olemme saavuttaneet E-tyttöjen tenavaleirin voiton, D-tyttöjen Suurleirin mestaruuden ja C-tyttöjen SM-kultaa ja –hopeaa. Ne kertovat toiminnan erinomaisesta ja laajasta tasosta, jossa suurin vaikuttava tekijä on valmennus!

Lukkarit systemaattiseen valmennukseen

Ferassa aloitettiin syksyllä 2010 viikottainen lukkarivalmennus, jossa F-tytöistä Superpesislukkareihin saakka pelaajat alkoivat saada viikoittaista lukkarivalmennusta. Pienimpiä lukkareita on yleensä samasta joukkueesta vaikka viisikin, kun taas vanhempiin ikäluokkiin mentäessä alkaa lukkareiden määrä tippua kahteen. Ferassa kuitenkin päätettiin ettei se saa olla sattumaa, että jostain ikäluokasta tulee hyvä lukkari. Pidämme huolen, että joka ikä-luokasta tulee vähintään yksi huippulukkari. Nykyään Kalle Airaksinen on hoitanut D-tytöistä ylöspäin lukkarivalmennuksen joka keskiviikko 1,5 tuntia. Minä juniorivalmennuspäällikkönä olen vastannut F- ja E-tyttölukkareiden harjoittelusta myös viikoittain 1,5 tuntia. Uskon, että tällä systeemillä Superpesis tulee olemaan pullollaan Feran lukkareita tulevaisuudessa!

Pelaajia on riittänyt

Nuorten pelaajien määrä on vaihdellut näiden vuosien aikana. Kaudella 2011 B-tyttöpelaajia oli noin 20, kaudella 2012 pelaajia oli 30, kaudella 2013 22 ja tulevana kautena 11. Pelaajamäärät ovat vaihdelleet, mutta huolestuttavaa on hyvien pelaajien lopettaminen tässä nuoressa iässä. Koulunkäynnin ja urheilun yhdistäminen onnistuu, jos haluaa!

Osittain lopettamiset johtuvat kilpailullisuuden lisäämisestä. B-tytöissäkin treenataan yhtä paljon kuin Superpesiksessä, koska halutaan viedä parhaat pelaajat nimenomaan Superpesikseen. Mutta pelaajat ovat paljon mukana joukkuetoiminnassa myös yhteisöllisyyden takia, myös B-tyttöikäisissä mukana halutaan olla kavereiden takia. Tästä syystä B-tytöissä voisi olla myös vielä harrastejoukkueita, jotka eivät välttämättä satsaa kilpaurheilu-uraan. Niillekin joukkueille pitäisi kuitenkin olla pelejä. Osittain lopettamiset johtuvat Tyttöjen Superpesiksen sarjajärjestelmästä. Siitä juttua lopussa.

Kaudella 2011 B-tytöt pelasivat tyttöjen Superpesiksen lisäksi silloisessa Ykköspesiksessä (lohkot). Seuraavalla kaudella suomensarjassa, josta tuli nousu uusittuun Ykköspesikseen. Viime kaudella suurin osa pelasi jo naisten Ykköspesistä ja loput suomensarjaa. Molemmissa sarjoissa joukkueet etenivät pudotuspeleihin. Seuraavalla kaudella on todennäköistä, että taistellaan jo Superpesispaikasta Laitilan Jyskeen Ykköspesisjoukkueen riveissä seurayhteistyön johdosta.

Tämän kolmen kauden aikana Feran B-tytöissä pelanneista noin 35 pelaajasta 13 on päässyt pelaamaan vähintään yhden pelin Superpesistä. Osa on sinne tietysti vasta matkalla, mutta osa näistä Superiakin pelaamaan päässeistä on jo lopettanut uransa.

Harjoitusmäärät lisääntyvät akatemiatoiminnalla

B-tyttöjen harjoitusmäärät ovat olleet minun aikanani todennäköisesti valtakunnan suurimpia. Mestaruuksien voittaminen vaatii suuria uhrauksia ja näitä on tarpeeksi moni Feran B-tyttö ollut valmis tekemään. Viikkokalenterissa on 5-6 harjoitusta iltaisin, sekä aamutreenit niille jotka ovat koulun käynniltään pystyneet.

Raumalla pystyy osittain harjoittelemaan akatemian tavoin, mutta lukion lukujärjestys ei sitä tue. Moni pelaaja haluaisi harjoitella aamuisin koko lukuvuoden, mutta silloin ei voi valmistua kolmessa vuodessa tai moni seuraavaan koulutukseen liittyvistä tärkeistä kursseista jäisi käymättä. Tiistaina, torstaina ja perjantaina treenaamme aamuisin niiden kanssa, jotka sinne pääsevät. Näin ollen eniten treenaavien B-tyttöjen viikkoharjoitusmääräksi tulee noin 8-9 kertaa viikossa. Tällä määrällä on saavutettu Suomenmestaruustaso.

Feran B-tyttöjen menestys

Heti ensimmäisestä kaudesta 2011 tavoitteet on lyöty ihan tappiin. Mestaruus on ollut valmentamieni joukkueiden kirkas tavoite. Ensimmäisellä kaudella voitettiin hallimestaruus ja kesältä pronssia. Seuraavat kaksi vuotta olemmekin voittaneet kaiken tarjolla olleen, eli kaksi kertaa tuplamestaruuden.

Mestaruudet eivät ole tulleet sattumalta. Toiminnan laatu kehittyy vuosi vuodelta, mutta harjoittelu on ollut Superpesisjoukkueiden kaltaista. Harjoittelussa on panostettu nopeuteen, räjähtäviin voimaominaisuuksiin, nopeuskestävyyteen sekä paljon lajitoistoihin, peliälykkyyteen ja yhteenpelaamiseen.

Vuosittain joukkueiden vastuunkantajina ovat toimineet eri pelaajat. Se onkin haastavaa, kun joka vuosi pelaajia kasvaa yli-ikäisiksi ja uudet tulevat tilalle. Ferassa tilalle tulevissa pelaajissa on myös laatua, mutta kestää aina oman aikansa, kun C-tytöistä kasvaa B-tyttöjen ratkaisijoita.

B-tyttöjen menestys on myös seurausta hyvin valmennetuista junnujoukkueista. Jos junnujoukkueet pärjäävät viiden parhaan joukossa valtakunnan tasolla ikäluokassaan, on siitä hyvä lähteä jalostamaan pelaajia eteenpäin. Silti tärkein ominaisuus on harjoitusmotivaatio. Lahjakkuudet pääsevät tiettyyn pisteeseen, mutta sen pisteen yli meneminen vaatii myös töitä. Silti ei tarvitse olla erityislahjakkuus, sillä jos on valmis tekemään töitä, niin pääsee Naisten Superpesistasolle!

Uusi kausi alkamassa

Seuravalle kaudelle haasteet kasataan kahteen joukkueeseen. Jotta pelaajien kehittäminen kohti Superpesistä onnistuisi on pelaajien pärjättävä Ykkössarjatasolla. Ensi vuonna Feran B-tytöt lähtevät puolustamaan mestaruuksiaan ja Laitilan Jyskeen Ykköspesisjoukkue lähtee tavoittelemaan sarjavoittoa. Nämä ovat taas seuraavia askeleita tämän projektin osalta, jossa koko ajan halutaan kehittää ja kehittyä. Tavoitteet ovat vuosittain täyttyneet lähes täydellisesti, joten ensi kauden jälkeen taas katsotaan missä mennään.

Tyttöjen Superpesiksen rinnalle Tyttöjen ykkössarja?

Olen yrittänyt kahden vuoden aikana muuttaa sarjajärjestelmää, jotta kaikki B-tyttöikäiset voisivat harrastaa pesäpalloa vähän kauemmin, jolloin lopettamisikä ainakin nousisi. Aikuisempana tehdään viisaampia päätöksiä ja enemmän omista lähtökohdista.

Faktaa on se, että B-tyttöjen Superpesiksessä alkukaudella (toukokuu-kesäkuu) pelaa noin 30 joukkuetta ja sen jälkeen vain 10 parasta. Mitä tapahtuu niille 20 joukkueen, eli noin 300 pelaajalle loppukesästä? Parhaat pelaa Superissa pienessä roolissa ja osa pelaa Ykköspesistä. Suurin osa kuitenkin pelaa suomensarjaa, maakuntasarjaa tai ei ollenkaan. Harjoitellaan koko talvi ja pelataan tosissaan vain kaksi kuukautta!

Vuoden kilpailupäällikkönä toiminut Sami-Petteri Kivimäki lähti ajamaan uudistusta sarjajärjestelmään ja lupasikin minulle, että kehittelemäni uudistus viedään läpi. Uudistuksessa olisi pelattu yksinkertainen alkusarja neljässä (noin 7 joukkueen) lohkossa. Sen jälkeen olisi liitetty kahden lohkon paremmin sijoituneet (7 joukkuetta) ja heikommin sijoittuneet yhteen lohkoon. Näin ollen loppukaudesta olisi pelattu kahdessa ylemmässä lohkossa ja kahdessa alemmassa lohkossa kaksinkertaiset sarjat, joissa tulisi tasaisia otteluita. Ottelumatkatkin olisivat vielä inhimilliset. Ylemmissä lohkoissa syksyllä pelattaisiin välierät ja finaalit. Kaikille joukkueille tulisi kauden aikana vähintään 20 ottelua kesässä. Kivimäen lähdettyä ei mitään muutosta olekaan luvassa ja tämä harmittaa pelaajien puolesta!

Asiaa voi tarkastella monelta kantilta. Jos on pieniä seuroja, niin ne ei välttämättä koskaan pääse pelaamaan 10 parhaan joukkoon. Isommissa seuroissa voi olla kaksikin joukkuetta, jolloin toisen joukkueen pelaajien pelit loppuu alkulohkoon. Monesti myös koko ura. Yritetäänkö näin ollen tehdä kaikista seuroista saman kaltaisia yhden joukkueen seuroja nuorten sarjoihin?

Mika Takalahti
Fera ry
juniorivalmennuspäällikkö