Otanlahti herää talviuniltaan
Rauman Lukon Naisten Superpesisjoukkueen kapteeni Enni Kylä-Kause summaa missä joukkue menee sarja-avauksen kynnyksellä.
Ja niin se olisi taas käsillä; sarjakauden avaus. Talvikausi hujahti omasta mielestäni ohi aika vauhdilla, mutta paljon on taas ehtinyt tapahtua. Tuomo hyppäsi ennakkoluulottomasti naislauman johtajaksi ja onkin onnistunut siinä loistavasti. Kevään kynnyksellä tiimiin liittyi Tommi, joka tuo valmennukseen lisää lajitietämystä sekä nuorta (30v.) innokkuutta. Huumoripuolesta pitää huolen Pete, joka on pyyteettömästi hoitanut kaikki hänelle langenneet hommat. Juoksuhommista on vastannut tuttuun tapaan sydämellinen Tapsa. Uusia pelaajiakin olemme porukkaan saaneet, ja mikä hienointa, he ovat kertoneet tulleensa Raumalle menestymään. Itä-Suomen neidit Inka ja Laura odottavat omien sanojensa mukaan kovasti hetkeä, kun saavat juosta kotiyleisön eteen ensimmäisen kerran. Rauma on siis oikeasti saanut itsensä superpesiskartalle ja suurilukuinen yleisö on jäänyt myös aiemmin vastustajan paidassa pelanneiden mieleen.
Espanjan reissu oli taas ehdottoman tärkeä joukkueellemme. Olosuhteet ja järjestelyt olivat priimaa, ja leiri oli kaikin puolin onnistunut. Itsekin muutama vuosi sitten vieraaseen joukkueeseen siirtyneenä täytyy sanoa, että viikon leiri on se käännekohta, jolloin tunnet oikeasti olevasi joukkueen jäsen. Harjoituksia on useita, mutta varsinkin se muu aika uima-altaan reunalla tai illallispöydän äärellä antaa mahdollisuuden tutustua vieraampiinkin kasvoihin. Monet leirin jutut elävät pukukopissa koko kauden ajan.
Pukukoppi siivottiin kapteeniston toimesta uuden kentän valmistumisen myötä. Jokaiselle löytyi oma paikka ja myös rouva Rosvall sai kaikki tärkeät ja ei-niin-tärkeät tavaransa aseteltua koppaansa. Kauden alun lähestymisen tietää myös siitä, että rouvan pelihajuvesi nostetaan kasan päällimmäiseksi. Kun kiinnitimme Lukko-logolla varustettuja nimikylttejä pukukopin seinälle, konkretisoitui se asia, että tällä porukalla lähdemme parantamaan viime kauden sijoitustamme. Viimeisetkin vieraspaikkakuntalaiset muuttavat Raumalle tällä viikolla ja jatkossa saamme myös reissupelaajat kaikkiin yhteisharjoituksiin mukaan. Keskiviikkona pidämme pukukopin avajaiset. Otanlahden koppi on paikka, jossa seuraavien kuukausien aikana huudetaan, halataan, suunnitellaan, lohdutetaan, nauretaan, katsotaan satoja pelivideoita, juodaan monta kuppia kahvia, ja itketään sekä surusta että ilosta. Vaikka en olekaan ennustaja, tiedän, että kaikki tämä tulee tapahtumaan. Kauden aikana tulee sekä ylä- että alamäkiä, ja joukkueen kovuus mitataankin siinä, miten vaikeat hetket käsitellään ja miten pohjalta noustaan taas ylös. Se ei onnistu muuten kuin yhdessä.
Vaikka tänäkin aamuna sai ajaa töihin lumisateessa, on torstaina tarkoitus ryhtyä tositoimiin. Matkaamme ensimmäiseen otteluumme Tampereelle ja kotiotteluavaus pelataan äitiemme kunniaksi äitienpäivänä. Tämä on hienoa aikaa. Nyt on käsillä ne hetket, kun tuore kolmekymppinenkin alkaa syttyä. On aika kaivaa kenttäpaperit esiin ja piirrellä lyöntiratkaisuja kutakin vastustajaa ajatellen. Samalla, kun kehitetään omaa pelaamista, tehdään paljon taustatyötä vastustajien pelejä tutkien. Edellä mainitut asiat pyrimme tekemään mahdollisimman hyvin, jotta ansaitsisimme kotikatsomoomme yhtä paljon, tai ehkä jopa vähän enemmän, katsojia kuin viime kesänä. Rauman kaupungille suuri kiitos uudesta tekonurmesta, jossa ei ole yhtään paikkausta, eikä takakentälläkään ole enää hiekkakuoppa-ansoja. Viime vuonna saimme katsomoihin katokset ja ottelutapahtumaa kehitetään koko ajan paremmaksi. Meidän tehtävämme on vetää ylpeänä Lukko-paita päälle, nauttia pelaamisesta ja antaa kaikkemme kotiyleisön edessä. Tarvitsemme kannustusta ja tukea, myös vaikeina aikoina. Tervetuloa Otanlahteen sunnuntaina!
- Enni