Enni Kylä-Kause: JOUKKUEURHEILU - elämää pienoiskoossa
Ville Nieminen sanoo jääkiekkouran olevan hänelle elämää pienoiskoossa; suuria tunteita ja unohtumattomia hetkiä. Hän hehkuttaa monissa lauseissaan joukkueurheilun hienoutta ja kaikkea sitä, mitä urheilu antaa. Näitä hienouksia meidän joukkueellemme tarjoaa pesäpallo, ja vielä pienemmässä muodossa Espanjassa vietetty leiriviikko. Aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta pienistä asioista pitää muistaa iloita. Kuinka iloisiksi me pelaajat tulimmekaan, kun viiden hengen valmennus- ja huoltojoukko myöhästyi harkkoihin lähdöstä. Sakkokassaan kilahti oiva summa rahaa!
On hetkiä, kun huudetaan toisillemme pää punaisena ja hetkiä, jolloin halataan ystävää onnenkyyneleet silmissä. Kentällä vaadimme toisiltamme parempia lähtöjä pesiltä, parempi lyöntejä ja kunnon huutoa, kuka pallon ottaa. Välillä ääni nousee ja toisen naama ärsyttää. Mutta kaikki se tehdään joukkueen edun eteen, ja hetken kuluttua jo heitetään ylävitoset onnistuneen reenin kunniaksi. Näitä tilanteita leiriviikkommekin tarjosi, ja uskon niiden vain vahvistavan joukkuettamme. Kuten Venla totesi: "Antakaa tulla vaan. Mä haluan kehittyä!"
Tapani mukaan olin kirjoittanut kastajaisillaksi runon. Sain luettua runosta kaksi ensimmäistä sanaa, kunnes aloin itkeä. Kyyneleet valuivat, eikä puheesta tullut mitään. Niin tärkeää tämä joukkueurheilu juuri näiden ihmisten kanssa on. Kun kuuntelin altaan reunalla palaverissa kanssatovereitani, hymy nousi huulille. Pelikausia alkaa olla jonkin verran jo takana, ja kausi kaudelta olen oppinut enemmän ja enemmän arvostamaan ihmisiä ympärilläni. Tämän kauden vietän juuri näiden ihmisten kanssa. Katin, joka on syntynyt silloin, kun minä olen toiminut Teukan peleissä pallotyttönä. Mutta niin vaan tiet ovat tuoneet meidät yhteen. Espanjan aurinko koulutti Katiakin sen verran, että aika kovin sanoin uskalsi meitä vanhoja nöyryyttää. Juuri nämä sanat vievät joukkuetta eteenpäin ja nuori pelaaja pääsee mukaan porukkaan. Kyllä me Teukan kanssa kestetään. Vaikka eteen tulevat tolpat.
Elämä vaatii uhrauksia. Niitä vaadittiin leirilläkin. Joku uhrautui etukentälle pelon vallassa, jotta kaveri pääsi harjoittelemaan kakkoselta lähtöjä. Joku antoi kanaleivän vieressä istuvalle, nälkäisemmälle kaverille. Joku istui auton rattiin, vaikka Espanjan liikenne vähän pelottikin. Joku lainasi viimeiset aurinkorasvat kaverille, joka punoitti kuin rapu. Joku riisui viimeisetkin vaatteet vaatejonoon, jotta oma joukkue voittaisi. Viikon aikana jokainen teki jonkun pienen uhrauksen, joka auttoi joukkuetta. Nämä asiat ovat pieniä suklaamuruja elämän pikkuleivässä.
Yhteiset asiat herkistävät ja kovinkin kuori herkistyy. Sen huomasin lukiessani runoa. Koko porukalla silmät kirkastuivat ja meikit levisivät. Yhteinen matka vaatii paljon muutakin, kuin tunteja pesiskentällä. Harkkojen ulkopuolinen aika on vähintään yhtä tärkeää, kun aletaan kaivaa ikimuistoisimpia asioita muistojen kirjosta. Näihin kuuluvat mm. yhteiset illalliset Benalmadenan satamassa, uusien kastajaiset ja kisastudiot Reflassa Lukkoa kannattaen. Eräänä iltana joukkueessamme koettiin jopa oikea kosinta. Näinkin suuria asioita pesäpallo ja joukkueurheilu tarjoaa. Häitä siis odotellessa!
Olen ylpeä ollessani tämän porukan kapteeni. Joukkueeseemme on saatu terve kilpailuhenki ja tekemisen meininki. Vastoinkäymisiä tulee kesän aikana varmasti, ja silloin porukan yhtenäisyyttä koetellaan. Viikko Espanjassa tarjosi meille työkaluja näiden hetkien voittamiseksi. Kasvoimme yhtenäisemmäksi joukkueeksi ja loimme tavoitteen päästä mitalipeleihin. Se vaatii paljon, todella paljon. Jo välierät olisivat historiallista herkkua raumalaisessa pesäpallossa. Pääasia on, että me uskomme siihen, mutta tarvitsemme tukea myös ulkoapäin. Miten hienosti raumalaiset lähtivätkään Lukon tueksi jääkiekon puolivärien alkaessa. Toivottavasti edes pieni ripaus tästä sinikeltaisesta buumista nähtäisiin myös syksyllä. Lupaamme tehdä parhaamme, jotta siihen olisi myös ansaittua aihetta. Enää vajaa kuukausi ja kausi alkaa. En malta odottaa sitä hetkeä, kun mummi istuu kolmospuolen ylärivillä alkuverkan alkaessa, Simo huutaa "Pelli kii", Hölmö odottaa varsikumuraa ja Jaska myy makkaraa. Sitä se on, suurta yhteisöllisyyttä ja nauttimista joka hetkestä.
Enni Kylä-Kause